Ja niin koitti päivä, jota me odotimme...
odotimme niin kauan kyynelin ja kirouksin.
Sinä päivänä kansa nousi kansaa vastaan,
hävitys ja suru levitettiin ylle tämän maan.
Nyt kun me katselemme tuhoa ja turmelusta,
joka tullut osaksemme on, osaksi tämän maailman.
Suru mielen täyttää, kyynelvirta vuolas,
itkut kaduilla kaikuu ja huudot lasten tapetuin.
Tänä päivänä vihan malja täytyy,
tänä päivänä vihan malja ylitse vuotaa.
Ja niin aikamme loppuun käy,
enää ei valheet auta.
Tullut täyteen on päiviemme määrä
turhaan kaikuu itkut yössä
Yössä...
Jo kaikuu laulu enkelten,
hukkuu huuto kärsivien.
Kutsu kävi,
vastasitko sinä siihen?
Jo kaikuu laulu enkelten,
hukkuu huuto kadotetuin.
Kaikuu riemu ikuinen
kaukana yllä helvetin.
Koittaa aamu uusi,
ikuinen valkeus.
Taakse jäänyt on maailman valitus.
Koittaa aamu uusi, ikuinen valkeus,
kun kansa viimein
perille päässyt on.